Kirjoitan paperille muistiinpanoja. Juuri nyt kirjoitan Martin Heideggerin eksistentialismista. Pääosin en ymmärrä mitä luen tai kirjoitan, mutta kirjoitan silti. On ihanaa saada paperille täytettä. Ettei olisi niin... tyhjää?

Vähän niinkuin mielessäkin. Hiljainen (tyhjä?) mieli tuntuu joskus vaikealta käsitellä. Ensin sitä on vaikea saavuttaa, ja kun siihen sitten solahtaa, se pelottaa. Täysi hiljaisuus tuntuu täydeltä tyhjyydeltä. "Eihän täällä ole mitään! Äkkiä takaisin ajatusten pulputukseen!"

Huh! Pelastuin...

Sitä sitten ajattelee ja kirjoittaa sujuvasti tyhjänpäiväisiäkin juttusia. Tyhjyyttä täyttääkseen (Anteeksi, en voi olla nauramatta itselleni! Kuinka ironista tämä on?). Oletetun tyhjyyden täytteeksi kelpaa vallan mainiosti toisenlainen tyhjyys. Sekalaiset ajatukset. Kirjoitukset, joita ei edes ymmärrä. 

Huomaa, että ei pidäkään jostain, josta pitää kauheasti. Pah. 

Ihmisen mieli. Sinä epäluotettava, ristiriitainen kumppani. Että pääsetkin puuttumaan joka asiaan.