Asetun mietiskelemään: "Tarkkailen... tarkkailen... hiljenen... tarkkailen... syvenee syvenemistään... tämä mietiskely on aika kivaa... äh, laitoin sen paidan tuolin selälle vaikka piti laittaa pyykkikoriin... pitäisiköhän se hoitaa nyt... voisin samalla vilkaista facebookkia joko Anna on vastannut... lattialla oli muuten päivällä aika paljon roskia, mies on varmaan taas hionut seinää, pitänee imuroida jossain vaiheessa... no, en kyllä oikeastaan jaksa, saa mies imuroida itse... oli mukava juttelu Jennin kanssa päivällä... kiva, että nähdään pian uudestaan... hiljaisuus... kuuntelen muuten juuri omaa hengitystäni, aika jännä... hiljaisuus... täysi hiljaisuus... ihan hiljaa... ei ääntäkään... hei, olen ollut ihan hiljaa jo pitkän tovin, hyvä minä... ja sitä ennen ajatukset surffaili aika monessa... mikähän tuo ulkoa kuuluva ääni on.. ai, se taisi olla ohiajava auto...".

Jos haluaa vapaaksi, vapauden pitää olla mukana alusta lähtien. Yksikään ajatus ei ole sen enempää turha kuin tarpeellinenkaan (ja nyt puhutaan mietiskelystä, lihatiskillä seistessä on varsin tarpeellista ajatella haluaako filettä vai munuaisia). Yhtäkään ajatusta ei arvostella, estetä, hidasteta, rajoiteta, kannusteta, hyväksytä. Ei siis edes hyväksytä. Ei hyväksytä eikä tuomita. Ei yritetä korjata mitään. Vain tarkkaillaan. Katsellaan miten ajatukset virtaavat, miten mieli siirtyy (pomppii) aiheesta toiseen, miten se jää joihinkin aiheisiin pitemmäksi aikaa, yrittää työntää jotkin asiat äkkiä pois, arvostelee, analysoi, keksii joihinkin aiheisiin vaihtoehtoisia tapoja toimia ("olisin sittenkin voinut sanoa, että...") ja kokoajan kuumeisesti etsii uutta aihetta ajateltavakseen.

Sinä hetkenä, kun alkaa tarkkailla mieltään antaen samalla mielelle kaiken vapauden, tämä kaikki alkaa paljastua. Hyvin selvänä. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtää miten oma mieli toimii. Huomaa sen kepposet. Huomaa minkälaiset aiheet saavat mukaansa ajatusten virtaan ja unohtamaan tarkkailun. Huomaa miten mieli yrittää lähteä liikkeelle kovalla vauhdilla ja juuri vauhti tempaa mukaansa. Huomaa ajattelun mekaanisuuden, kiihkeyden. 

Olisiko tämä mahdollista ilman vapautta?

Onko mahdollista oppia tuntemaan oma mielensä, sen kaikki temput, ellei niiden anna virrata vapaasti esille tarkkailtavaksi?

Voiko olla vapaa, ellei tiedä ja näe minkälaisissa ajatuksissa, uskomuksissa on kiinni? Voiko siteen irrottaa jollei sen olemassaolosta tiedä?

Voiko näitä nähdä ellei mielelle anna vapautta tuoda nämä esille?

Mieli kykeni olemaan hallitsijani vain siksi etten tiennyt kuinka se toimi. En nähnyt sen temppuja ja kepposia. En huomannut mitkä aiheet saivat minut temmattua mukaansa. En huomannut mitä aiheita koetin peitellä. En huomannut mitkä aiheet tuntuivat niin tärkeiltä, että niitä ajatellessa nukkumaanmeno siirtyi tuntikaupalla eteenpäin. En huomannut miten sitkeästi, taitavasti ja kekseliäästi mieli osasi vastustaa tarkkailua.

Nyt tämä kaikki on toisin.

Lumija%C3%A4iti_liukurim%C3%A4ki2-normal

Mieli saa yhä harvemmin temmattua minut mukaansa ajatusten virtaan niin etten ole siitä tietoinen. Ajattelen kyllä edelleen kaikenlaista, mutta tämä tapahtuu enimmäkseen silloin kun haluankin ajatella ja voin pääosin lopettaa sen silloin kun haluankin. Mieli ei jää tahkoamaan ajatusten parissa esimerkiksi silloin, kun haluan nukkua tai vain olla hiljaa ja rentoutua. Eikä silloinkaan kun on tapahtunut jotain tunteikasta (eli olen suuttunut). Pääosin. Tempaudun kyllä joskus mukaan ajatusten virtaan, mutta sillä ei ole merkitystä. Jokaisesta kerrasta oppii lisää. Jokainen kerta lisää ymmärrystä.  Lisää vapautta.