Aloitin alunperin mietiskelyn siinä toivossa, että se muuttaisi maailmani paremmaksi. Ajattelin, että mietiskelemällä ymmärtäisin itseäni ja tätä maailmaa paremmin ja voisin jotenkin myös olla erossa kaikesta siitä, mikä minusta oli epämieluisaa. Pääsisin eroon niistä luonteenpiirteistä, joista en pidä ja saisin koko joukon lisää ihania luonteenpiirteitä. Tyyneyttä, rauhaa joka tilanteessa, tasapainoa, iloa, syvää viisauttta, ymmärrystä, säteilevää riemua... saisin koko setin kaikkia sellaisia piirteitä, jotka mielessäni kuuluivat mietiskelevän ja valaistuneen ihmisen olemukseen. Olin siis luonut mielessäni ihanteen. Tämä oli toki hyvin perusteltua. Näistähän Eckhart Tollekin puhuu, ja Krishnamurti, ja Deepak Chopra, Dalai Lama, Ihmeiden Oppikurssi, Gangaji, Barry Long... jne. Nämä olivat minusta todistettavasti valaistuneen ihmisen ominaisuuksia ja tuntui toki aivan luonnolliselta odottaa jotain tällaista tapahtuvaksi minussakin. 

Ei vaan tapahtunut.

Vuoden mietiskelyn jälkeen ei ollut tapahtunut mitään. Olin samassa pisteessä, katselin sitä vain toisesta näkökulmasta. En ollut päässyt eroon niistä luonteenpiirteistä, joista en pidä. Ymmärsin itseäni ehkäpä hieman paremmin, mutta maailmani ei ollut muuttunut paremmaksi paikaksi. Ja uusista ihanista luonteenpiirteistä ei ollut tietoakaan. En säteillyt rauhaa, en viisautta. Olin melko pettynyt. Turhaako tämä kaikki oli ollut? Eikö nyt kokonaisessa vuodessa olisi pitänyt tapahtua edes jotain muutosta?

Vuodessa voi tapahtua kyllä paljon ja vapauden voi oivaltaa yhdessä silmänräpäyksessä, minulla oli vain aivan väärät lähtökohdat.

Olin edelleen kiinni mielessäni ja kuvittelin, että totuus ja vapaus ovat jotain sellaista, jotka voin ymmärtää mielelläni. Ajattelin niiden olevan sellaisia asioita, jotka voin jollain lailla oppia ja saavuttaa ja sitten pitää. Kuvittelin, että minun pitäisi ensin harjoittaa niitä luonteenpiirteitä, jotka (mielestäni ja lukemani perusteella) kuuluivat vapaan ja valaistuneen ihmisen piirteisiin. Ajattelin että vapaus koittaa näiden piirteiden harjoittelemisen myötä tai ainakin viimeistään mietiskelyn myötä. Ja jos otan avuksi vielä kristallit ja mantrat ja seuraan jonkin valaistuneen ihmisen toimintatapoja, olen varmalla tiellä. Luulin valaistuneen ihmisen piirteiden ja toimintatapojen olevan jonkinlainen määränpää ja ajattelin että, sitten kun olen saavuttanut nämä, voin rentoutua ja vain olla ja nauttia elämästäni.  Olin onnistunut oppimaan monenlaisia asioita ja ajattelin onnistuvani tässäkin. Kunhan vain asettaisin selkeän tavoitteen ja opettelisin sitkeästi.

Mutta en onnistunut enkä voinutkaan onnistua. Olin kääntänyt asiat aivan päälaelleen.

Vapaus, valaistuminen eivät ole seurauksia, jotka saavutetaan erilaisia hyveellisiä luonteenpiirteitä harjoittamalla, mietiskelemällä, mantroilla, kristalleilla jne... Asia on aivan toisinpäin. Vapaus tulee ensin. Oivallus siitä, että vapaus on aina läsnä ja on aina ollutkin, tulee ensin. 

Mieli ei voi tätä ymmärtää, koska tätä ei voi oppia. Vapaus ei ole määränpää, jonka voisi saavuttaa ja sitten pitää. Valaistumista ei voi oppia ja sitten omistaa. Se ei myöskään tapahdu matkimalla valaistuneen ihmisen toimintatapoja. On oivallettava, että valaistuneen ihmisen toimintatavat ovat valaistumisen sivutuotteita, eivät keinoja valaistumiseen. Portti vapauteen, valaistumiseen aukeaa välittömästi, kun oivaltaa tämän. On luovuttava kaikesta toivosta, siitä pienimmästäkin häivähdyksestä, että ihanteen tavoittelu voi tuoda vapauden ja että toisen toimintatapoja seuraamalla voisi löytää itsensä (aika kummallinen tämä ajatus olikin, kun sitä nyt oikein miettii). On luovuttava kaikista ihanteista, tavoitteista, keinoista, toimintatavoista ja oivallettava, että ne ovat vain mielen luomia rakenteita ja ne eivät ole totta. On oivallettava kuinka hanurista ihanteet ovat. Ne eivät tee muuta kuin estävät ihmistä oivaltamasta. Oivalluksen tavoitteleminen ihanteiden avulla on kuin yritys saada aurinko nousemaan omin voimin. Anthony de Mellon sanoin:

"Valaistumisen tavoittelu on sama kuin yrittäisi saada auringon nousemaan. Miksi siis harjoitella? Harjoitusten tarkoitus on vain varmistaa, että olet hereillä sitten kun aurinko alkaa nousta."