Mitäpä ego nyt ei haluaisi. Haluaminen on egon pääasiallinen työ. Haluaminen on yksi keino tunnistaa milloin ego on asialla. Valaistuminen voi olla komea pokaali kaapissa siinä missä komeat vatsalihakset tai kaunis kotikin. Valaistuminen voi oikeastaan olla egolle erittäin iso juttu, jonka tavoittelun ego/mieli omii itselleen samalla hetkellä kun ajatus ilmaantuu. 

Ego/mieli ei voi kuitenkaan saavuttaa valaistumista. Valaistuminen, totuus vaatii kaikesta siitä luopumista mikä ei ole todellista. Totuus ja epätotuus eivät ole mitenkään toistensa vastapuolia. Ne ovat täysin toisensa poissulkevia asioita. Yksikin epätoden häivähdys, on täysin epätotta. Tässä asiassa ei ole harmaan sävyjä. Tämän yli ego ei pääse, koska tämä tarkoittaisi sen itsensä tuhoutumista. Ja ego ei missään nimessä aio tuhota itseään. Ei se voisi sitä tehdäkään. Sen sijaan ego luo kauniin kuvan valaistumisesta ja pitää tarkan huolen siitä, että ihminen etsii löytämättä koskaan. Valaistuminen on egolle autuutta, ikuista rakkautta, hyvyyttä, myötätuntoa, moraalia, säteilevää olemusta, elämän virrassa kulkemista jne... Jos ego saa ihmisen houkuteltua näiden asioiden tavoitteluun, egon tulevaisuus on turvattu. Se vain muuttaa muotoaan ja pysyy iloisesti ohjaksissa.

Näissä asioissa ei toki ole mitään vikaa. Rakkaus ja myötätunto jne.. ovat varsin iloisia asioita. Totuuteen ne eivät kuitenkaan johda. Ei, totuudesta sanotaan jotain aivan muuta kuin sitä mitä ego uskottelee.  

"Mitään epätodellista ei ole olemassa. Todellinen ei voi koskaan tuhoutua."

Mikä siis voi tuhoutua? Mikä ei ole todellista? Keho voi ainakin tuhoutua, koko maapallo ja maailmankaikkeuskin voi kadota. Ajatukset muuttuvat, mielipiteet muuttuvat, asioiden merkitykset riippuvat tilanteesta, sama tilanne voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisten mielissä. Perhe muuttuu, ystävät kasvavat ja muuttuvat. Rakkaus on vaikea asia silloin kun on vihainen jostain. Sekään ei ole ehdottoman pysyvää ja aina samaa. Mikä on pysyvää? Mikä on sellaista, joka ei voi tuhoutua?

En tosiaan tiedä. 

Alan vasta ymmärtää miksi valaistuminen ei ole pienille tytöille, joilla on lapsellisia unelmia autuudesta. Ja alan nähdä kuinka olen itse tällainen pieni tyttö lapsellisine unelmineni. Alan nähdä kuinka ego on kaivautunut mukaan minun etsintääni ja pitää kevyen helposti huolen siitä, että katseeni pysyy poissa totuudesta. Alan huomata mistä kaikesta on luovuttava, mitä todella tarkoittaa lause "mikään todellinen ei voi tuhoutua". Kun mietin mikä kaikki voi tuhoutua, hiukseni nousevat pystyyn silkasta pelosta. Se ei ole todellista, niinhän tuossa sanotaan "mitään epätodellista ei ole olemassa", mutta juuri nyt se kaikki tuntuu ihan todelliselta. 

Voinko jatkaa tästä eteenpäin? Todella iso kysymys. Halusin totuuden ja nyt se on tuotu eteeni. Alan nähdä mitä kaikkea sen edessä seisoo ja se näyttää jättimäisen isolta vuorelta.