#kutsumua on pyörinyt vilkkaasti ystävieni parissa viime päivinä. Joka päivä uusi ystävä on uskaltautunut kertomaan oman tarinansa tai laittamaan ihan vain kuvan osoittaakseen tukensa. Toisen antama esimerkki on rohkaissut monia. Ja useasti rohkaiseva esimerkki on tullut myös oman kaveripiirin ulkopuolelta. Ei välttämättä julkisuuden henkilöltä vaan tilanteesta, jossa kaveri tykkää toisen kuvasta ja se näkyy sitten itsellekin. Minäkin osallistuin kaverin innoittamana.

Tämä on niin makeeta. Niin monella tavalla. Kiusaaminen ja jäykät lokerot ovat ilman muuta ykkösjutut, mutta en kirjoita nyt niistä. Näihin aiheisiin on monia minua parempia kirjoittajia ja jätän tämän äänen ja tilan niille, joilla on todella sanottavaa.  

Opiskellessani minulla oli pitkään jääkaapissa pieni jääkaappirunolappunen. Olin saanut sen ystävältäni ja pidin sitä suuressa arvossa. Lapussa luki monia kannustavia rakkaudella kirjoitettuja mietelmiä joista suurimman osan olen jo unohtanut. Yksi mietelmä kuitenkin sävähdytti jo silloin erityisen paljon ja se on edelleen jäänyt mieleeni.

"Muista aina, että maailmassa on vähintään 100 ihmistä, jotka ajattelevat sinua lämpimästi ja joille merkitset enemmän kuin osaat ajatella."

Olen viime kuukausina saanut useita muistutuksia tästä. #kutsumua on yksi iso esimerkki, joka koskettaa toki monia ja sen lisäksi olen saanut yhteydenottoja vanhoilta koulukavereilta ja vuosien takaa tunnetuilta tuttavilta. Jokainen yhteydenotto on ollut yllättävä. En ollut mitenkään osannut aavistaa heidän ajattelevan minusta sillä tavalla. Niin lämpimästi.

Koulussa en nimittäin ollut erityinen. En kuulunut luokan suosituimpiin enkä epäsuosittuihin. Kuljin siinä välillä ja suurimman osan ajasta omissa maailmoissani tai sydänystävän kanssa. Pidin lukemisesta ja kirjoittamisesta ja asioiden ajattelusta jo silloin ja olin näiden ansiosta hyvä koulussa. Olin hyvä myös urheilussa ja pätkin luokan poikia kuonoon jos yrittivät keksiä jotain kiusattavaa. Tämä viimeinen kohta on noloa. Vähän hävettää tunnustaa sitä edes nyt. Se oli silloin ainoa keksimäni vaihtoehto itseni ja ystävieni puolustamiseksi ja siinä hetkessä tietenkin aivan hyvä. Koulumatkat kuljin joko sydänystävän kanssa tai pää pilvissä omissa haaveissani. Minulla oli muutama hyvä ystävä ja muita en kaivannut. Ja sainkin olla rauhassa, vaikka olin luokallani ehkä hieman enemmän outo kuin helposti lokeroon sujahtava. 

Tältä pohjalta yhteydenotot ovat olleet uskomattomia. Olen äimistellyt niitä osaamatta sanoa mitään. Kerran jopa epäilin yhden olevan tukevassa laitamyötäisessä... :D Ei ollut, mutta hämmästyin niin, että pakostakin epäily heräsi kunnes muistin tuon taannoisen jääkaappimietelmän. Ja halusin jakaa tämän pienen ajatelman teidänkin kanssa.

Merkitset enemmän kuin tiedät, useammalle kuin osaat ajatellakaan. Muista se ja anna persoonasi vain loistaa. Voit ajatella mitä ajattelet itsestäsi ja muista, ja aina on runsaasti ihmisiä, jotka ajattelevat sinusta lämpimästi ja ihailevat sinua. Sinä merkitset paljon. Voit olla hiljainen nörtti, ruma ankanpoikanen, poikatyttö, puhelias lintunen, loistava tähti ja olet aina upea. Ihminen - josta et välttämättä ikinä uskoisi - ihailee sinua ja olet hänelle tärkeä. Ole ihana sinä.