Olen viime aikoina saanut nauttia MyLittlePonien viisaudesta lapseni kanssa.

Se on niin upeaa, että järki meenaa lähteä!

Ponit ovat tyystin erilaisia kuin minun lapsuudessani (ylläri!). Uudet MyLittlePonit on selkeästi edeltäjiään räväkämpiä, persoonallisempia ja elävämpiä. Ponit auttaa, riitelee, kilpailee, tekee virheitä ja oppii aina yhä syvemmän totuuden. Vaikeudet eivät tule vain kauheasta ulkoisesta pahasta, vaan pää-asiassa kyse on poneista itsestään ja siitä miten he kasvavat jatkuvasti ja oppivat luottamaan itseensä yhä syvemmin. Vaikeuksia ei vain voiteta ja karkoiteta ja sitten eletä onnellisina elämän loppuun, vaan elämää eletään jatkuvasti aina vain syvemmälle oppien. Kukaan ei ole yksiselitteisen hyvä tai paha, vaan kaikilla on omat polkunsa, vaikeutensa ja selviytymiskeinonsa. Ystävää tuetaan ja ymmärretään ja ystävän kanssa riidellään ja kasvetaan. 

En voi kuin ihastella. Jokainen näkemäni jakso on täynnä syvällistä viisautta. Olen oppinut niistä paljon. Hyväksyn enemmän, näen erilaisuuden luomaa kauneutta selvemmin, olen oivaltanut omia vahvuuksiani ja oppinut luottamaan niihin lisää. Hieno sarja kertakaikkiaan!

Poneja katsellessani mieleeni tuli buddhlainen viisaus, joka sopii tähän osuvasti.

"Jos näet siunauksen antajan typeryksenä, saat siunauksen kuin typerykseltä. Jos näet siunauksen antajan buddhana, saat siunauksen kuin buddhalta."

IMG_3269.jpg

Kyllä. Juuri näin. Siinä vaiheessa, kun alat vaikkapa viisastua, alat myös nähdä viisautta ympärilläsi yhä enemmän. Lastenohjelmat, ennen ärsyttävät ihmiset jne... alkavat vain pursuilla viisautta. Yht'äkkiä iso osa maailmaa näyttääkin hyvin viisaalta ja syvälliseltä. Voit imeä viisautta yhä useammasta tilanteesta ja aivan yksinkertaisesti vain näet sitä kaikkialla. Kun siis haluat tietää minkälainen olet sisältäsi ja missä vaiheessa olet, katsele vain normaalia elämääsi ja huomioi minkälaisena sen näet ja koet. Tuntuvatko ihmiset ympärilläsi haluavan kokoajan jotain? Vai ovatko he pääosin tyytyväisiä? Tuntuvatko ihmiset tekevän kummallisia päätöksiä? Arvosteletko muita? Minkälaisia tapahtumia tai uutisia jaat ystävillesi facebookissa? Minkälaisia ohjelmia katselet ja erityisesti miltä ne sinusta tuntuvat? Puhun nyt aivan normaalista arjesta. Muuta ei tarvita. Siitä huomaa kaiken.

Minulle erityisesti tuo viisaus on alkanut putkahdella esiin yhä useammassa paikassa. Lastenohjelmat, lapseni, kissani ja mieheni tarjoilevat sitä jokainen päivä, ystävät ja tuntemattomat ihmiset kaupoissa ja kahviloissa ja avannossa tuntuvat hehkuvan viisautta. Elämänasenteen muutos on helposti nähtävissä normaalissa elämässä. Samaan aikaan haluaminen on minulle suuri ongelma. Olen tutkinut sitä paljon, enemmän kuin mitään muuta aihetta, ja siinä riittää edelleen työtä. Ja aivan samoin kuin viisaus, sekin hehkuu kaikkialla. Kissamme tuntuu kokoajan haluavan jotain. Ajattelen jatkuvasti sen haluavan 1) ulos (se ei pääse), 2) toimintaa koska on kyllästynyt, 3) lisää ruokaa vaikka se olisi saanut annoksensa, 4) lisää huomiota silloin kun olen kirjoittamassa jne... Lähes päivittäin epäilen sen olevan jotain vailla. Ylitulkitsen ilmeitä ja eleitä ja arvuuttelen mitähän se mahtaisi haluta. Lapseni kanssa sama juttu. Ja mieheni. Ja ystävien. Niin ja tietenkin tuntemattomien ihmisten. Näen haluamisen kaikkialla ympärilläni eikä se ole lähtöisin mistään muualta kuin minusta itsestäni. Esimerkiksi mieheni näkee kissamme aivan erilailla. Mieheni mielestä kissamme on tyytyväinen, rento, kekseliäs ja sopeutuva kissa. Hän ei näe merkkiäkään minun kuvailemistani puutteen tuskista. Ja eipä tietenkään näekään. Tuo, miten mieheni kuvailee kissaamme, on samanlainen kuin hänen kuvauksensa itsestään. Haluaminen ei ole ongelma miehelleni.

Ei muuta kuin omaa normaalia elämää katselemaan. Sieltä löytyy kaikki tarvittavat vihjeet ja keinot, joilla pääsee eteenpäin. Taika kun ei piileskele missään oman elämän ulkopuolella. Taika on tässä omassa elämässä juuri nyt eikä jossain toisessa "paremmassa" elämässä. Eikä taika saavu elämään alkamalla elää toisella tavalla, kuin itselle on luontevaa. Kyse ei ole siitä mitkä asiat ovat taianomaisia, vaan siitä kuinka hyvin huomaa oman elämänsä taianomaiset asiat.